(c) Mika Karhulahti 2006 - 2007

Kotisivu Ylös <Perusteita> <Perspektiivi> <Kuvanmuodostus> <Valo> <Muokkaaminen> <RAW> <Ihmiset> <Harmaasävyt> <Luontokuvaus> <Luova> +Tuunausta +Varmuuskopiointi +Albumisoftat +Puhdistaminen

Raw-tiedostojen hyödyntäminen

Digikuvauksen yhteydessä ajatellaan yleensä, että kuva on heti valmis näytettäväksi. Tämä pitää enemmän tai vähemmän paikkansa digikameroiden suhteen, joilla voi ottaa kuvia ainoastaan jpg-muodossa. Kameravalmistajat tarjoavat joihinkin kameroihin kuitenkin monipuolisemmankin formaatin: RAW-tiedoston.

Mitä ovat Raw-tiedostot?

Digikamerat tekevät tavallisesti käyttäjän puolesta sävyjen säätämisen, terävöinnin sekä kuvan pakkaamisen jpg-muotoon. RAW sen sijaan on kameravalmistajan oma tiedostomuoto, johon säätöjä ei ole tehty. Vaikka kamera myös RAW:lla kuvattaessa tallentaa jpg-kuvan joko upotettuna tai erillisenä tiedostona, RAW-tiedosto tarjotaan käyttäjälle sellaisenaan, digitaalisena negatiivina, josta kuva jälkikäsittelyssä vedostetaan täyteen loistoonsa.

Eri kameravalmistajilla on omat RAW-tiedostomuotonsa ja vaikka kameravalmistajat suosittelevatkin tiedostojensa käsittelemistä omilla tuotteillaan, on markkinoille tullut useita tarkoitukseen soveltuvia ohjelmistoja. Suosituimpia lienevät Adobe Photoshop CS2 sekä Phase One Capture One. Myös toistaiseksi ilmainen Pixmatec Raw Shooter Essentials soveltuu hyvin RAW-tiedostojen käsittelyyn. Useat nykyiset kuvaselaimet pystyvät lisäksi näyttämään ainakin RAW-tiedostoon upotetun jpg-kuvan (Irfanview, ACDSee, Thumbs Plus jne.) tai RAW-kuvan (Picasa 2) oletusparametreilla.

Miksi raakatiedostoja?

RAW-tiedostomuodon käyttäminen kuvattaessa on päätös, joka jokaisen kuvaajan on tehtävä omien tarpeidensa mukaan. Sen käyttäminen tarjoaa etuja kuten lisääntynyt dynamiikka ja valkotasapainon sekä sävyjen säätäminen jälkikäteen häviöttömästi.

Eräs RAW-tiedostojen haittapuolista on, että ne vievät jpg-kuvia enemmän tilaa muistikorteilta. Pidemmillä matkoilla sekä kuvauskeikoilla tämä tarkoittaa sitä, että on välttämätöntä pitää mukana esimerkiksi kannettavaa tietokonetta, johon voi välillä tyhjentää muistikorttinsa. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kannettavat multimediasoittimet sekä kortinlukijoilla varustetut siirtokiintolevyt ja polttavat asemat. Multimediasoittimien ja siirtokiintolevyjen ongelma on akkujen kesto sekä se, että ne eivät läheskään kaikki tue RAW-tiedostomuotoja, jolloin kuvien selailu laitteelta ei onnistu vaikka kopiointi onnistuisikin.

Vaikka eri RAW-konverttereissa on eroja, ovat ne ominaisuuksiltaan ja toimintamalleiltaan hyvin lähellä toisiaan. Eroja on lähinnä eri toimintojen sijoittelussa. Valkotasapaino, valotuksen korjaus, sekä kontrastin ja värikylläisyyden säätö löytyvät kaikista konverttereista. Useimmissa on mahdollista säätää kontrastia myös käyrien avulla, samaan tapaan kuin vaikkapa Photoshopissa. Tässä artikkelissa käsitellään optimointia lähinnä Pixmantecin RawShooter | Essentials 2005:n avulla, mutta tietoja voi hyödyntää sellaisenaan mihin tahansa RAW-konvertteriin. Pääperiaatteet pysyvät muuttumattomina eri ohjelmissa. Toiminnallisia eroja Pixmantec Raw Shooterin, Photoshop CS/CS2/Elements 3:n mukana tulevan Adobe Camera Raw:n sekä Phase One Capture Onen välillä tarkastellaan tarvittaessa.

Raw-tiedostojen optimointi

Optimointi vastaa digitaalisessa työnkulussa oikeastaan kuvan vedostamista pimiössä. Optimointivaiheessa säädetään valkotasapaino, valotus, värisävyt, kontrasti sekä varjon ja huippuvalon suhteet kohdalleen. Useimmiten nopea optimointi riittää, mutta joidenkin tiedostojen muuttaminen laadukkaiksi kuviksi vaatii enemmän työtä muissa sovelluksissa, yleensä Photoshopissa.

Raw Shooter | Essentials optimointisäätimet

Optimointisäätimien avulla RAW-tiedostosta kehitettävään kuvaan voi tehdä valkotasapainon, valotuksen sekä sävyjen säätöjä. Eri ohjelmien välillä on säätimissä hyvin pieniä eroja. Kuvassa 1 Raw Shooter | Essentials 2005 (RSE), Kuvassa 2 Photoshopeista tutu Adobe Camera Raw (ACR) sekä kuvassa 3 Phase Onen Capture One (C1). Osa säädöistä on jaettu erillisten kielekkeiden taakse.

1. Valkotasapaino (white balance): värilämpötila ja vivahde (C1:ssä White balance –kielekkeen takana)

2. Ulkonäkö: esimääritellyt säädöt

3. Valotuksen korjaus. ACR:ssa valotusta voi korjata oikeastaan kolmella eri säätimellä: Exposure-säädin vaikuttaa lähinnä valkoiseen huippupisteeseen (white point), Shadows-säädin mustaan (black point) ja Brightness-säädin keskisävypisteeseen (midpoint).

4. Täyttövalo (fill light): varjojen korostaminen

5. Kontrasti

6. Värikylläisyys

7. Värisävy

8. Terävöinti ja reunaterävöinti (ACR:ssa Detail- ja C1:ssä Focus- kielekkeiden takana)

9. Kohinan poistaminen (ACR:ssa Detail-kielekkeen takan, C1:ssä valittavissa erikseen File-valikon Preferences –kohdasta (DSLR noise reduction)

10. RGB-histogrammi

 

Valkotasapaino

Useimpien kameroiden valkotasapainoautomatiikka kamppailee olosuhteissa, joissa kuvaan vaikuttavat valonlähteet poikkeavat normaaliolosuhteista. Mahdollisuus valita valkotasapaino jälkikäteen on ensimmäinen RAW-formaatin käyttämisen tarjoama etu. Valkotasapainoa voidaan säätää kahdella tapaa: 1) Poimimalla kuvasta valkoiseksi tiedetty kohta referenssiksi tai 2) valitsemalla värilämpötila liukusäätimestä. Useimmissa ohjelmissa liukusäätimellä valittava värilämpötila ilmoitetaan Kelvin-asteikolla, jossa arvo ~5500K vastaa päivänvaloa ja salamaa, ~3000K hehkulamppuja, ~1500K kynttilöitä jne. Pilvien läpi suodattuva auringonvalo taas voi olla värilämpötilaltaan yli 10000 Kelviniä. Valkotasapainoltaan säätämättömissä kuvissa hehkulamppujen ja kynttilöiden valo koetaan luonnonvaloon verrattuna kellertäväksi tai punertavaksi, yli 5900 Kelvinin kuvat kylmäsävyisiksi.

Kuva 1 Kuva 2
Kuva 3

 

Valkotasapainon poiminta –työkalulla (kuva 1) voidaan valita kuvasta valkoiseksi tiedetty kohta (kuva 2), jolloin saadaan sävyt toistumaan samoin kuin silmä näkee ne. Valkotasapainoa voidaan tarvittaessa hienosäätää liukusäätimistä, jolloin ”Color Balance” –säädin muuttaa varsinaista värilämpötila-arvoa, ”Tint” hienosäätää sävyä. Valkotasapainon muuttaminen muuttaa myös histogrammia (kuva 3), koska kuvan sävyjen suhteet muuttuvat.

 

Valotuksen korjaus

Jos tavallinen digikameralla otettu jpg-kuva on liian tumma, voidaan esimerkiksi Photoshopin Levels-säätimen avulla tasata väriskaalaa siten, että myös varjokohdista saadaan yksityiskohtia näkyville. Homma toimii hieman huonommin toiseen suuntaan, sillä sävyiltään puhki palaneista alueista (huippuvalo) ei informaatiota löydy hakemallakaan. RAW-formaatti antaa kumpaankin suuntaan enemmän pelivaraa, mutta myös RAW-tiedostoissa tuppaa informaatio loppumaan huippuvaloista huomattavasti varjoja nopeammin. Kennon tallettamaa, esimerkiksi 12-bittistä RAW-tiedostoa ei ole vielä pakattu suuntaan tai toiseen, mutta jpg-kuvasta on automaattisesti hävinnyt informaatiota, kun kamera on prosessoinut kuvan ja muuttanut sen 12-bittisestä 8-bittiseksi. Tällaisesta kuvasta löytyy 256 sävyä jokaista värikanavaa kohti, mutta 12-bittisestä kuvasta 4096 sävyä. Mitä enemmän kuvaa käsitellään, sitä enemmän noita ylimääräisiä sävyjä tarvitaan.

Toinen tärkeä perussäätö on siis valotuksen korjaus, jonka avulla voidaan käyttää kaikkea informaatiota, joka RAW-tiedostossa on olemassa. Korjaus tapahtuu yksinkertaisesti Exposure compensation -liukusäätimestä, jossa asteikkona on arvoja RAW-konvertterista riippuen noin -3:sta +3:een. Jokainen asteikon kokonaisluku vastaa kameroissa käytettävää valotuksen korjausta, eli yhtä kokonaista aika- tai aukkoarvoa. Hyvä lähtökohta valotuksen korjailussa on histogrammi, joka näyttää sävyjakauman – useimmiten vieläpä eri värikanavat eriteltyinä. Raw Shooterissa on mahdollista valita histogrammin ulkonäkö RGB-värihistogrammin (täytetyt värilliset kanavakäyrät), valotushistogrammin (harmaa täytetty käyrä) ja noiden kahden yhdistelmän (harmaa täytetty käyrä sekä värilliset viivakäyrät) väliltä klikkaamalla histogrammia hiirellä. Muissa RAW-konverttereissa on tarjolla tyypillisesti yhdenlainen histogramminäkymä. Histogrammia kannattaa tarkkailla samalla kun valotusta korjataan liukusäätimestä. Kun histogrammin oikea reuna (huippuvalosävyt) alkaa tulla vastaan, kannattaa lopettaa ennen kuin histogrammiin muodostuu piikki oikealle. Tällä tavalla säätämisen onnistuminen edellyttää kuitenkin, että kuva on valotettu ehkä ennemmin sopivasti ali siten, että huippuvalosävyt eivät ole puhkipalaneet. Kuvan kohteesta riippuu, kuinka hyvin edellä mainittu tekniikka soveltuu sen säätämiseen, joissakin tilanteissa joutuu väkisin tekemään kompromisseja ja päästämään huippuvalosävyjä palamaan puhki.

Koska useimmat nykyiset RAW-tiedostoja tuottavista kameroista näyttävät histogrammin, se kannattaakin pitää mielessä jo kuvaustilanteessa ja pyrkiä ottamaan kuvia, joissa se ei muodosta piikkiä oikealle (kanavien puhki palaminen), mutta jakautuu tasaisesti koko sävyalueelle mieluummin siten, että suurin osa histogrammissa näkyvistä sävyistä on mahdollisimman oikeassa reunassa. Mitä enemmän histogrammin sävyistä on vasemmasssa reunassa, sitä enemmän lopullisessa kuvassa on todennäköisesti rumaa kohinaa. Sääntönä voidaankin pitää: säästä huippuvalot, mutta vältä liikaa kohinaa.

Kontrasti ja värisävyt

Kun valotus on saatu korjattua, on aika säätää kontrastia ja värisävyjä, joille on olemassa omat säätimensä RAW-konverttereissa. Raw Shooterin Shadow/Highlight contrast -säätimillä voidaan säätää erikseen varjojen ja huippuvalojen kontrastia. Säätämällä kontrastia saadaan kuvasta napakampi, mutta liiallisuuksiin ei kannata mennä, varsinkaan huippuvalosävyjen kontrastin suhteen. Varsinaisen kontrastisäätimen lisäksi Adobe Camera Raw:ssa sekä Phase One Capture Onessa on mahdollista säätää käyriä (curves) ja vaikuttaa sitä kautta lopputulokseen. Käyrät löytyvät Curve-kielekkeiden takaa. Myös Pixmantecin aikanaan julkistettavaan Raw Shooterin kaupalliseen Premium-versioon on luvattu käyräsäädöt, muiden uusien ominaisuuksien lisäksi.

Värikylläisyyttä voi lisätä Raw Shooterissa Saturation-säätimen avulla, Hue-säädin vaikuttaa yksittäisten sävyjen syvyyteen kuvassa. Mahdollisia saturation-arvoja Raw Shooterissa ja Adobe Camera Raw:ssa on -100:sta +100:aan, Capture Onessa -20:stä +20:een. Mikäli saturation-arvon säätää -100:aan (ACR ja RSE), kuvasta saa mustavalkoisen. Metodi soveltuu nopeaan mustavalkokuvien tekemiseen, mutta parempaa jälkeä saa aikaan huolellisemmalla kanavien sekoittamisella RAW-konversion jälkeen esimerkiksi Photoshopissa.

Terävöinti ja kohinan poisto

Yleisesti ottaen jokainen RAW-tiedostosta konvertoitu kuva tarvitsee hieman terävöintiä, jotta se ei näyttäisi pehmeältä. Raw Shooterissa on kaksi säädintä, jotka toimivat hieman eri logiikalla. Sharpness-säätimen asteikko alkaa -50:stä ja päättyy +50:een, oletuksena on arvo 0. Säätimen ollessa -50:n ja 0:n välillä Raw Shooterin terävöintialgoritmi toimii hyvin pienillä lisäyksillä, 0:n ja +50:n välillä ero näkyy nopeammin. Mikäli kuvassa on selkeästi nähtävissä terävöinnistä johtuvia haamuviivoja, kannattaa säädintä liikuttaa enemmän -50:n suuntaan. Detail extraction -säädin on myös terävöintiä varten, mutta se käyttää erilaista reunaterävöintiin perustuvaa algoritmia.

Adobe Camera Raw:n terävöintisäädin löytyy Detail-kielekkeen takaa, Capture Onessa Focus-kielekkeen takaa. Adobe Camera Raw:n Sharpness-säätimellä arvoja voidaan valita 0:n ja 100:n väliltä. Capture Onen valinnat muistuttavat Photoshopista tuttua Unsharp mask –toimintoa, mutta lisäksi valittavissa on esimääritellyt terävöintimetodit Soft look tai Standard look, joista jälkimmäinen toimii aggressiivisemmin.

RAW-konverttereilla voidaan tarvittaessa pyrkiä poistamaan kohinaa kuvasta. Raw Shooterin Noise Suppression -säätimen avulla voidaan kohinaa pyrkiä vähentämään. Arvoksi voidaan valita jotakin 0:n ja 100:n väliltä. Vaikka arvoksi valitsisi 0 (pienin mahdollinen), Raw Shooter pyrkii vähentämään kohinaa kulloinkin käytössä olevaan RAW-formaattiin perustuvan kevyemmän algoritmin avulla. Color Noise Suppression –säädin toimii kuten Noise Suppression, mutta vaikuttaa enemmän värikanavista syntyvään kohinaan. Vastaavat säätimet löytyvät Adobe Camera Raw:n Detail-kielekkeen takaa (Luminance Smoothing sekä Color Noise Reduction), Capture Onessa File-valikon kautta (File > Preferences > Process Settings > DSLR noise suppression). Yleisesti ottaen kohinan poisto on yksisuuntainen prosessi jota ei voi peruuttaa ja sitä kannattaakin käyttää harkiten. Parhaimpaan lopputulokseen pääsee, jos jättää sekä terävöinnin että kohinan poiston koko kuvankäsittelyprosessin viimeisiksi operaatioiksi juuri ennen vedostamista. Kohinan poistoon on lisäksi olemassa erillisiä ohjelmia, joissa lopputulokseen voi vaikuttaa huomattavasti monipuolisempien valintojen kautta.

Kuvan prosessointi

Kun kaikki optimointisäädöt on tehty, voidaan käynnistää varsinainen kuvan prosessointi, joka tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun RAW-tiedostosta generoidaan valmis kuva. Kaikki aikaisemmin tehdyt muutokset näkyvät RAW-konverttereissa arviona lopullisesta kuvasta. Raw Shooterissa generointi tapahtuu Batch Convert ja Capture Onessa Process -kielekkeen säätimillä, Adobe Camera Raw:ssa konvertointi käynnistetään yksinkertaisesti Save-painikkeella. Kaikilla kolmella RAW-konvertterilla voidaan tehdä säädöt ensin haluttuun määrään RAW-tiedostoja ja sen jälkeen lisätään ne jonoon konvertoitaviksi. Prosessoinnin pyöriessä taustalla voi alkaa säätämään seuraavia kuvia. Adoben tuotteisiin tämä ominaisuus on tullut vasta CS2:n myötä. Adobe Camera Raw:n jonoprosessointi on käytettävyydeltään myös hieman kömpelömpi, sillä ennen kuin tiedostoja voi lisätä jonoon, täytyy ne ensin valita käsiteltäviksi Adobe Bridgessä (Photoshop CS2:n kuvaselain).

 

Tätä sivustoa on viimeksi päivitetty 29. lokakuuta 2007