(c) Mika Karhulahti 2006 - 2007

Kotisivu Ylös <Perusteita> <Perspektiivi> <Kuvanmuodostus> <Valo> <Muokkaaminen> <RAW> <Ihmiset> <Harmaasävyt> <Luontokuvaus> <Luova> +Tuunausta +Varmuuskopiointi +Albumisoftat +Puhdistaminen

Vaihtoehtoja varmuuskopiointiin

Tiedostojen varmuuskopiointi on prosessi, jota kenen tahansa tietokonetta paljon käyttävän kannattaa pitää yllä. Sanotaan, että tulipalon sattuessa kodista pelastetaan ensimmäisenä valokuvat. Digiaikana tulipaloihin ja muihin ikäviin yllätyksiin voi varautua huolehtimalla siitä, että kuvista on olemassa ajantasaiset varmuuskopiot jossain varmassa paikassa kodin ulkopuolelta.

Monenlaista tarjontaa

Varmuuskopioiden tekemiseksi on olemassa monia vaihtoehtoja. Markkinoilta löytyy varmuuskopiointiin tarkoitettuja ohjelmistoja, mutta myös Windows XP:n mukana tulee omansa. Internetissä toimivat varmuuskopiointipalvelut tarjoavat sekä halpoja että kalliita ratkaisuja suojatuilla yhteyksillä suorittavaan varmuuskopiointiin. Myös joitakin kuvagalleriasivustoja voi käyttää varmuuskopiointimielessä. Useimmat kotikäyttäjät turvautunevat DVD- tai CD-levyjen avulla tapahtuvaan varmuuskopiointiin. Eräs vaihtoehto on ulkoisen kiintolevyn hankkiminen. Markkinoilla on myös erityisiä varmistukseen tarkoitettuja palvelimia, jotka ovat hinnoiltaan tavallisia palvelimia edullisempia ja tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden käyttää valmistajan verkkopalvelua tiedostojen kopiointiin palvelimelle internetin avulla.

Myös oman varmistuspalvelimen rakentelu voi tulla kysymykseen, mikäli tietokoneiden virittely on verissä. Useimpiin nykyaikaisiin tietokoneisiin voi asentaa ns. RAID-kiintolevyjä, joiden avulla voidaan automaattisesti peilata asemien sisältöjä toisille levyille. Vaihtoehto kuitenkin tarjoaa suojan ainoastaan rajatuissa tilanteissa, joten sen käsittely ohitetaan tässä.

Varmuuskopiointiohjelmistot

Varmuuskopiointiohjelmistot tarjoavat oikeastaan käyttöliittymän varmuuskopiointia varten ja varsinainen tekniikan valinta pitää kuitenkin tehdä, ennen kuin varmistaminen on mahdollista. DVD- tai CD-levyille tapahtuvaa kopiointia varten löytyy yleensä tuki kaupallisista ohjelmistoista, mutta myös nauhavarmistusta, verkkovarmistusta, ulkoisia kiintolevyjä ym. voi usein hyödyntää. Kaupallisissa varmuuskopiointiohjelmistoissa on mukana hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka helpottavat ja automatisoivat varmistusten tekemistä. Tällaisia ovat esimerkiksi varmistusten ajastaminen automaattisesti, haluttujen tiedostotyyppien valinta, tiedostojen automaattinen pakkaaminen sekä varmistettavaksi haluttavien kansioiden valinta, seuranta ja synkronointi.

Windows XP:n oma varmuuskopiointisovellus löytyy Käynnistä-valikon kautta (Kaikki ohjelmat > Apuohjelmat > Järjestelmätyökalut > Varmuuskopiointi). Se tarjoaa kotikäyttäjälle hyvän määrän toiminnallisuutta, mutta esimerkiksi DVD- tai CD-levyille varmistaminen ei onnistu heittämällä. Optisten levyjen kanssa kannattaakin käyttää jotain muuta ohjelmistoa ja esimerkiksi Googlen mainio Picasa tarjoaa hyvän vaihtoehdon nimenomaan kuvien varmuuskopiointia varten.

Varmuuskopiointipalvelut

Internet on pullollaan erilaisia varmuuskopiointipalveluita, pelkästään kuvien varmuuskopiointiin erikoistuneita vähemmän. Hinnoittelu perustuu yleensä varmuuskopioitavien tiedostojen vaatimaan tilatarpeeseen. Esimerkiksi suomalainen MMD.Netin Backup-sivusto tarjoaa gigatavun varmistustilaa hintaa 10€/kk, mutta mikäli halutaan varmistaa ahkeramman digikuvaajan kuva-arkiston varmistus, gigatavulla ei pitkälle pötkitä. MMD.Net hinnoittelee suuremmat tallennusmäärät tapauskohtaisesti, eikä sieltä kysyttäessä ollut mahdollista saada edes suuntaa-antavaa arvioita isompien määrien varmistuksesta.

Hintaluokka pysyy samankaltaisena myös ulkomaalaisissa palveluissa, ensimmäinen gigatavu varmistustilaa maksaa 10 euron luokkaa, hinta nousee varmistukseen vaadittavan gigamäärän kasvaessa. Esimerkiksi amerikkalaisen Handy Backupin online-palvelu maksaa 100 gigatavun kohdalla 175$ kuukaudessa (tai 1750 $ vuodessa). Tällöin hinta alkaa olla sitä luokkaa, että muutaman kuukauden maksulla ostaa jo oman palvelimen varmistuksia varten.

SafeSnaps

Eräs mielenkiintoinen tuttavuus on parin Unix -veteraanin tammikuussa 2005 perustama englantilainen SafeSnaps, joka lupaa kiinteällä 4 punnan (tai 6,95$) kuukausihinnalla rajoittamattoman määrän tilaa. PhotoElephant -ohjelma toimii taustalla ja lataa halutut tiedostotyypit valituista kansioista SafeSnapsin palvelimelle. Homman tehokkuus riippuu luonnollisesti oman verkkoyhteyden nopeudesta, ja PhotoElephantin varmistusnopeutta voi säädellä ohjelmasta käsin. Tämä onkin hyödyllistä, sillä täydellä nopeudella taustalla tapahtuva varmistus käytännössä syö sekä verkon että koneen resurssit tyystin.

Palveluhalukkuuden puutteesta yritystä ei voi moittia: asentaessani ohjelmaa koneelleni ensimmäistä kertaa, satuin löytämään bugin, joka esti kansioiden näkymisen PhotoElephantin valintaikkunassa. Ratkaisu haettiin sähköpostin välityksellä saman tien ja tilille pamahti ilmaista varmistusaikaa pari kuukautta.

Huonona puolena SafeSnapsin palvelussa on, että kuvat pitää sitten vahingon sattuessa palauttaa koneelle yksitellen. Tämä lienee palvelun hinnan huomioon ottaen tietoinen ratkaisu yrityksen osalta. Palveluun kirjaudutaan SafeSnapsin www-sivuston kautta, josta myös saadaan näkyviin varmistettujen tiedostojen kuvakkeet. Klikkaamalla kuvaketta voidaan tiedosto avata suoraan kohteesta tai tallentaa takaisin omalle koneelle. Tällainen käsityö ei kuitenkaan tule kysymykseen, mikäli varmistettuja kuvia on kymmeniä tuhansia. Palvelu näyttää lisäksi peukalonkynsikuvat ainoastaan tavallisista kuvaformaateista joten tiffien, RAWien yms. osalta ei niitä näy. Tämä hankaloittaa palauttamista entisestään ja esimerkiksi RAW- tai tiff-kuvista kannattaa tallentaa pienet jpg-kuvat kuvien kanssa samoihin kansioihin helpottamaan lataamista mahdollisen onnettomuuden sattuessa. SafeSnaps soveltuukin käytettävyytensä puolesta vain rajoitetun kuvamäärän varmistamiseen.

Kuvagalleriasivustot

Kuvagalleriasivustoihin voi käyttäjä siirtää haluamansa kuvat ja organisoida niitä esimerkiksi gallerioihin tai kokoelmiin portfolioiksi. Useimmilla sivustoilla on kuvakokojen suhteen huomattavia rajoituksia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Hinnat vaihtelevat, kuten myös gallerioihin mahtuvien kuvien määrä. Esimerkiksi englantilainen fotopic.net tarjoaa 250 Mb tilaa ilmaiseksi, mutta huomattavilla rajoituksilla kuvan laadun suhteen, amerikkalainen Pbase tarjoaa 300 Mb tilaa vuodeksi hintaan 23$, kun Flickr puolestaan (amerikkalainen sekin) tarjoaa Pro-versiossa rajoittamattoman tilan, mutta 2 Gb:n kuukausilimiitillä hintaan 24,95$ vuodeksi. Pbasen ja fotopicin tilaa voi toki kasvattaa, mutta silloin täytyy olla myös valmis maksamaan lisää.

Pbasessa kuvien koolle ei ole rajoitusta, Flickr:n Pro-versiossa ne voivat olla enintään 10Mb:n kokoisia. Flickr:ssä on myös mahdollista rajoittaa alkuperäiskoossa olevien kuvien näyttämistä muille kuin halutuille henkilöille. Huono puoli tämän tyyppisissä galleriasivustoissa on, että jpg-kuvista poikkeavia formaatteja (RAW, tiff jne.) ei yleensä tueta. Käyttöliittymältään galleriasivustot ovat myös ensisijaisesti jotain muuta kuin kuvien varmuuskopiointiin tarkoitettuja.

DVD- tai CD-levyille varmistaminen

Mutkattomin ja suosituin tapa varmuuskopiointiin lienee kirjoittavan DVD- tai CD-aseman käyttäminen. CD-asemat ovat alkaneet tosin hävitä jatkuvasti halpenevien DVD-asemien tieltä, varsinkin kun DVD-levyn kapasiteetti on moninkertainen CD-levyyn verrattuna. Kiiltäville kiekoille varmistettaessa voidaan käyttää helposti myös sellaisia albumiohjelmia kuin Picasa, ACDSee, Adobe Album jne. Tällöin esimerkiksi Picasassa voidaan pitää kirjaa siitä, mitä tiedostoja on varmistettu ja mitä ei.

DVD- ja CD-levyjen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota, eikä varmistamiseen kannata käyttää kaikkein halvimpia levyjä. Poltettujen levyjen kuntoa kannattaa myös seurata, jolloin voi varmistua siitä, että varmuuskopiot todella ovat olemassa. Koska DVD- tai CD-levyt eivät tarjoa täydellisen pysyvää ratkaisua, tiedostoja kannattaa välillä kopioida uusille levyille. Eri valmistajat lupaavat erilaisia säilyvyysaikoja medioilleen. Täyttä varmuutta siihen, kuinka kauan levyt oikeasti kestävät, ei ole kuitenkaan olemassa. Levyt kannattaa aina sulkea kirjoittamisen jälkeen, ja tarkistaa, että ne toimivat. Multisessiolevyjä ei kannata tehdä kummassakaan formaatissa, sillä niiden kanssa saattaa tulla ongelmia, jos levyjä lukeva asema jostain syystä myöhemmin vaihtuu.

Jos varmistuksen hoitaa DVD- tai CD-levyjen avulla, kannattaa varmistukseen kehittää jonkinlainen vakiokäytäntö josta pitää järkähtämättä kiinni. Hyvä tapa on esimerkiksi sellainen, että digitaaliset negatiivit (RAW-tiedostot) kopioi mahdollisimman pian DVD-levyille, vaikka levy ei tulisikaan täyteen. Näin kannattaa toimia ainakin tärkeimpien kuvaussessioiden suhteen. Myös käsitellyt kuvat on syytä varmistaa, mutta tämä varmistus ei ole niin kriittinen, jos RAW-tiedostot ovat jo tallessa. Tällöin esimerkiksi jokaviikkoinen kopiointiaikataulu saattaisi toimia käsiteltyjen kuvien suhteen. Mitä enemmän ja pidemmälle kuvia käsittelee, sen tärkeämmäksi myös käsiteltyjen kuvien varmistaminen kuitenkin nousee.

Ulkoiset kiintolevyt

Erilaiset USB-väylään liitettävät ulkoiset kiintolevyt tuntuvat houkuttelevalta ratkaisulta varmistukseen, mutta ainoaksi menetelmäksi niistä ei ole. Tämä siksi, että ulkoisena kiintolevyt ovat tietokoneen sisäisiäkin alttiimpia erilaisille virhetilanteille ja kolhuille. Ulkoinen kiintolevy soveltuukin parhaiten väliaikaiseksi ratkaisuksi, jonne voi varmistaa tietokoneelle kertyviä tiedostoja kunnes esimerkiksi DVD-levylle mahtuva määrä uusia tiedostoja tulee täyteen. Mikäli ulkoisen kiintolevyn hankkii, kannattaa tarkistaa että tietokoneessa ja hankittavassa kiintolevyssä on high-speed USB (2.0) -väylä, joka on huomattavasta vanhempia USB-väyliä (1.0, 1.1) nopeampi. Vanhemmalla USB-väylällä varustetun tietokoneen tiedostojen siirtäminen ulkoiselle laitteelle vaatii nimittäin rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä.

Palvelinviritykset

Mikäli rohkeutta ja nörttihenkeä löytyy, voi varmistusta varten virittää oman palvelimen. Kokoamalla koneen itse osista ja asentamalla siihen Linux käyttöjärjestelmäksi, voi asiassa päästä suhteellisen edullisestikin. Huonoa tällaisessa ratkaisussa on, että se vaatii huomattavan määrän osaamista, jonkin verran kansalaisrohkeutta sekä ymmärtävän puolison, joka jaksaa katsella ylimääräisiä matolaatikoita nurkissa pölyttymässä. Kotona säilytettävä palvelin ei lisäksi ole työasemaa kummemmassa suojassa tulipalon sattuessa. Parasta ratkaisussa on varmistamisen nopeus sekä joustavuus muihin ratkaisuihin verrattuina. Kotiverkon läpi varmistamisen taitaa nimittäin esimerkiksi Picasa.

Mikä sopii minulle?

Soveltuvimman varmistustavan valintaan vaikuttaa moni seikka, kirjoittava DVD-asema yhdistettynä Picasan tyyppiseen sovellukseen riittää useimmille käyttäjille. Myös SafeSnapsin kaltainen palvelu tarjoaa hyvän vaihtoehdon, mikäli varmistettavia tiedostoja ei ole mielettömästi ja verkkoliittymän nopeus riittää. Ulkoista kiintolevyä ei kannata hankkia ainoaksi ratkaisuksi, sillä huonoimmassa tapauksessa levyrikko iskee yhtä aikaa sekä varsinaiseen että ulkoiseen kiintolevyyn. Muuta ei tarvita kuin viallinen USB-kaapeli. Kussakin mediassa on hyvät ja huonot puolensa ja eri menetelmien yhdistäminen saattaakin tarjota hyvän ratkaisun. Viime kädessä henkilökohtainen tarve ratkaisee sopivimman vaihtoehdon.

Kuvat

[Kuva 1: Windows XP:n varmuuskopiointiohjelma]

Windows XP:n mukana tulee oma varmuuskopiointiohjelma, joka tarjoaa paljon toiminnallisuutta kotikäyttäjälle. Huonona puolena on, että DVD- ja CD-levyille varmistaminen ei onnistu suoraan.

[Kuva 2: SafeSnaps-palvelun verkkoliittymä]

SafeSnapsin palveluun kirjaudutaan www-sivun kautta, josta varmistetut kuvat saa näkyviin. Koska kuvat pitää palauttaa yksitellen, ei palvelu sovellu kovin hyvin suurten kuvamassojen varmistamiseen, vaikka palvelun hinta onkin kohdallaan.

[Kuva 3: SafeSnapsin PhotoElephant –ohjelman ajastus-välilehti]

SafeSnaps-palvelun varmistusta ohjataan PhotoElephant –ohjelman avulla. Ohjelmassa on mahdollista määritellä mm. varmistustiheys, varmistuksen ajankohta, varmistukseen käytettävä siirtonopeus, varmistettavien tiedostojen tyypit sekä varmistettavat kansiot.

[Kuva 4: MMDNetBackup Ajastus]

Suomalainen MMD.net tarjoaa mutkattoman sovelluksen varmistusten tekemiseksi. Ohjelmassa voidaan määritellä varmistettavat tiedostokansiot, ajastuksen aikataulu sekä kuinka kauan samojen tiedostojen vanhoja versioita käytetään. Tiedostotyyppiä ei kuitenkaan voi valita, vaan ohjelma varmistaa kaikki määritellyistä kansioista löytyvät tiedostot.

[Kuva 5: MMDNetBackup Siirto]

NetBackup ohjelma näyttää varmistettaessa varmistuksen etenemisen erillisessä siirtoikkunassa. Ikkunassa näytetään myös jäljellä olevien tiedostojen määrä. Palvelu pakkaa tiedostot, joten kallisarvoista tilaa varmistuspalvelimella pitäisi kulua Windowsin ilmoittamaa määrää vähemmän.

[Kuva 6: Ulkoinen kiintolevy]

Vanhalle kannettavan tietokoneen kiintolevylle on syntynyt uusi elämä, kun se on asennettu kuoriin jotka tekevät siitä USB 2.0 -väylään sopivan ulkoisen kiintolevyn. Myös suoraan ulkoiseksi tarkoitettuja kiintolevyjä on markkinoilla, eikä niiden käyttöönotto tarvitse nykyaikaisessa tietokoneessa kovinkaan kummoista säätämistä.

[Kuva 7: DVD-levyt + läppäri]

DVD-datalevyt tarjoavat hyvän ja suhteellisen edullisen varmistusmedian, jonka käyttömahdollisuus löytyy nykyään jo jopa monesta kannettavasta tietokoneesta. Huonona puolena on, että DVD-levyille varmistaminen vaatii aikaa ja vaivaa, sillä yhden levyn kapasiteetti on rajallinen, joskin CD-levyihin verrattuna moninkertainen.

 

Tätä sivustoa on viimeksi päivitetty 07. marraskuuta 2007