Erilaiset ihmis-, tieto- ja oppimiskäsitykset:näistä oli ennen opettajakoulutusta varsin vähän käsitystä, nyt niillä tuntuu olevan erittäin keskeinen merkitys. Oppimiskäsitystehtävää työstettäessä tapahtui mielestäni ensimmäinen suurimmista harppauksista opettajuuteni kehityksessä. |
Kasvatustieteellinen ajattelu:Kasvatustieteellinen ajattelu tuntui kasvavan ja kehittyvän koko opintojen keston ajan ja kasvu varmaan jatkuu opintojen jälkeenkin. Kriittinen suhtautuminen tietoon kehittyi kohdallani merkittävästi. Tähän liittyy olennaisesti erilaisten lähteiden oikeaoppinen käyttö, joka oli kyllä hakusessa ennen opettajakoulutusta ja kaipaa tietysti kehittämistä vielä koulutuksen jälkeenkin. Mutta suunnan näen olevan hyvä. Tämän alueen kehittyminen auttaa myös itseäni opettajana ohjaamaan opiskelijoita kriittisemmäksi käsillä olevaa tietoa kohtaan. |
|
Viitekehysten rakenteluun alkoi myös kehittyä ”pelisilmää”. Tähän auttoi voimakkaasti se, että aiemmin kiinnostavalta, mutta vaikealta tuntuvaan kasvatustieteeseen alkoi päästä käsiksi; historia, käsitteet, termit, paradigmat, yms. alkoivat oppimistehtävästä toiseen tuntua entistä luontevimmilta välineiltä, joka helpotti huomattavasti esim. opinnäytetyön viitekehyksen rakentamissa. Toki tässäkin on varsin paljon kehitettävää, mutta hyvällä tiellä ollaan. Oppimistehtävissä ja opinnäytetyössä käsittelemäni tieto olisi pitänyt osata sitoa mielestäni tarkemmin tieteelliseen ajatteluun. Oletin opettajakoulutuksen alussa ammattikorkeakouluopetuksen olevan niin käytännönläheistä ja intensiivisesti kehittyvää toimintaa, ettei siihen voida kohdistaa mitään tarkkaa yksityiskohtaista tieteellistä tarkastelua. Mitä pidemmälle opettajakoulutus kuitenkin meni ja mitä paremmin pääsi kasvatukseen liittyviin asioihin sisälle, aloin näkemään paljon jokapäiväisen opetustoiminnan kytkemismahdollisuuksia tieteelliseen tietoon. Tämän prosessin käynnistyminen on mielestäni yksi keskeisimpiä ”hedelmiä” jota opettajakoulutus minussa kypsytti. |
||